Kun mahdoton tapahtuu

Mitä tekisit, jos suurin toiveesi toteutuisi yhtäkkiä, aivan yllättäen ja varoittamatta? Olisitko mielissäsi ja syöksyisit suin päin lunastamaan lahjasi, vai menisitkö aivan tolaltasi järkytyksestä, koska sen piti olla mahdotonta? Voin toki vastata tähän kysymykseen vain omasta puolestani, mutta tuon tilanteen kohdatessani minä olin yhtäaikaisesti sekä totaalisen shokin että huikaisevan ihastuksen vallassa.

Minulle tämä loton päävoiton todennäköisyyttä hätyytellyt tapaus oli vuoden 2012 kesällä saamani sähköpostiviesti. Se tuli mieheltä, johon olin ollut korviani myöten ihastunut jo pitkään, mutta jonka en tuolloin uskonut olevan vähääkään kiinnostunut minusta. Tuossa yllättävässä viestissään hän hyväili minua sanoilla, jollaisia en ollut koskaan ennen kuullut. Tiesin heti, että se oli menoa – aloittelijan tuuria matkassani olin onnistunut yli kaikkien odotusten manifestointikokeilussa, jota en ollut edes ottanut turhan vakavasti.

Olisi kyllä ollut syytä ottaa. Tässä jättipotissa oli näet kääntöpuolensa, ja varsin synkkä sellainen. Vasta nyt tajusin, kuinka voimakas olin, ja samalla myös sen, että kaiken muun siihenastisessa elämässäni olin voimattomuuden illuusion vallassa manifestoinut kirjaimellisesti päin helvettiä. Koska en ollut uskonut voivani luoda haluamiani asioita, olin sen sijaan luonut erilaisia kompromisseja ja hätäratkaisuja, joiden synnyttämiin ongelmiin nyt jouduin kompastelemaan.

Myös kaikki menneisyydessä patoamani energiat, erityisesti tukahdutetut tunteet ja traumat, varjostivat onnistumistani tikittävän aikapommin lailla. Lopulta ne räjähtivät ilmoille tuhoten kaiken kauniin tieltään, ja pimeys otti vallan. Menetin ”lottovoittoni”, ja hänen mukanaan paljon muutakin: asunnon, terveyden, jaksamisen. Jouduin niin pahaan disintegraatioon, etten tiennyt, saisinko itseni kaavittua enää kasaan ympäri ämpäri levinneistä palasista. Ehkä pahinta tässä kaikessa oli se, että vaikka koin olevani täysin raunioina, minulle ei ollut virallisesti ja muiden silmissä tapahtunut ”mitään”, koska tuhovoima oli energioissani ja levisi pääosin näkymättömissä.

On todella tärkeää varoa, mitä toivoo, sillä se voi todellakin toteutua. Se, että hartain toiveeni kävi toteen, romahdutti lähes kaiken muun totena pitämäni ympäriltään. Kahden ja puolen vuoden sitkeän ponnistelun tuloksena olen kuitenkin onnistunut eheytymään verrattain paljon ja rakentamaan elämäni uudestaan nollapisteestä. Paluu viattomuuteen ei silti ole koskaan enää mahdollista. Minun on aina tästä eteenpäin otettava tietoisesti vastuu kaikesta mitä luon, ja luotava vain asioita, joilla edistän yhtäaikaisesti sekä omaa että kaikkien yhteistä hyvää.

Kuva: © Yayue510 / StockFreeImages.com

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *