Maailmankaikkeutta voisi verrata karkkiautomaattiin. Toimintaperiaatteena on laittaa sisään kolikko (=energiaa) ja vääntää kammesta (=käyttää manifestointiprosessia), jonka seurauksena herkku on saatavilla käden käänteessä. Helppoa kuin mikä! Tämä on kuitenkin hieman karkea yksinkertaistus, jonka tehtävänä on pitkälti pohjustaa seuraavaa tarinaa.

Ensimmäinen selkeästi dokumentoitavissa oleva onnistumiseni manifestoinnissa sattui vuoden 2012 alkupuoliskolla. Kahden fyysisen esineen välinen yhdennäköisyys oli niin hätkähdyttävä, että aloin ensi kertaa tietoisesti ottaa kykyni todesta.

Minulla oli kirjahyllyssä tämä Dan Arielyn teos (erinomainen kirja näin sivumennen sanoen), jonka kannessa komeilee purkka-automaatti. Ajattelin kerran kirjaa katsellessani puolihuolimattomasti, että olisipa mainiota omistaa kuvan kapine. Totesin kuitenkin itselleni, että sellaista olisi turha lähteä etsiskelemään mistään suurella vaivalla, koska oikeastaan en edes pidä purkasta. Tämän jälkeen unohdin koko jutun pariksi kuukaudeksi – kunnes eräänä päivänä törmäsin toiveeni materialisaatioon paikallisessa supermarketissa.

Kyseessä oli punainen M&M’s-karkkiautomaatti, joka muistutti huomattavan paljon kansikuvassa näkemääni. Kapistus ei ollut kaupan, vaan sen saisi ilmaislahjana ostaessaan tarpeeksi monta pussia suklaarakeita, joilla se täytettäisiin. Sanomattakin on selvää, että lähdin kotiin kaupasta automaatti kainalossa – ja myös perin pohjin hämmentyneenä.

Maailmankaikkeus toi luokseni esineen, joka vastasi ulkonäöltään toivomaani, ja toimitti sen paikkaan, joka oli minulle helpoimmin saavutettavissa eli lähimpään kauppaan. Universaali äly vieläpä ratkaisi manifestaatioon liittyneen alkuperäisen ongelman puolestani. Koska en pidä purukumista, mutta suklaarakeista kyllä, sain parempaa kuin olin itse asiassa uskaltanut toivoakaan. Tässä kohtaa epäily alkoi antaa elämässäni voimakkaasti tietä uskolle.

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *