Sitä voisi kuvitella, että henkiset kyvyt tekevät elämän helpommaksi. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, ainakaan jos on tietämätön voimiensa suuruudesta ja yrittää epätoivoisesti soveltaa asioihin tavanomaisia lähestymistapoja. Ei – henkisen mestarin on tehtävä asiat toisin ja hallittava mieltään tilanteessa kuin tilanteessa, jotta voimakkaat henkiset kyvyt eivät asettaisi alttiiksi ongelmille ja jopa vaaroille.

Olen omalla kohdallani ymmärtänyt ja hyväksynyt sen tosiasian, että tunne-energia on kaikista voimistani suurin ja kykenee taivuttamaan todellisuutta. Siispä pahin viholliseni ovat negatiiviset tunteet; niillä on valtavasti voimaa sabotoida asioita. Esimerkiksi jos jokin tavara on kadoksissa, ja tulen siitä vihaiseksi ja ärtyneeksi, todennäköisyys, etten löydä kyseistä esinettä, nousee sataan prosenttiin. Vihaamalla sitä, että esine on kadoksissa, manifestoin todellisuuden, jossa se pysyy kadoksissa. Alitajuntani estää katsettani osumasta piilopaikan kohdalle tarkalleen niin kauan kuin annan negatiivisen tunteen hallita.

Jos sen sijaan haluan ratkaista näinkin arkipäiväisen tilanteen, joita ihan jokaiselle sattuu monta kertaa viikossa, minun on lähestyttävä asiaa toisin. Joudun valitsemaan tunnereaktioni viisaasti. Sen sijaan, että reagoisin vihalla, pyydän apua. Totean mielessäni, että pitäisi löytää esine x, ja sen jälkeen pyrin päästämään irti ja suuntaamaan huomioni muualle. Keskityn siihen, mikä on hyvin. Jos kiukku meinaa eskaloitua, puhaltelen sen ulos. Kiukun sijaan pyrin ottamaan hälläväliä-asenteen; mitä siitä, jos en löydäkään etsimääni.

Näillä tekniikoilla pystyn nostamaan todennäköisyyttä, että etsimäni esine löytyy. En kuitenkaan pysty missään tilanteessa kontrolloimaan sitä, että se varmasti löytyy. Kontrollienergiani vain työntäisi haluttua lopputulosta kauemmaksi. Minun on jokaisen kadoksissa olevan tavaran kohdalla vain luotettava siihen, että Universumi tuo sen taas uudestaan luokseni, kun pyydän apua. Ja melkein joka kerta näin on onneksi käynytkin. Mitä vahvemmin kykenen linnoittautumaan sisäisen rauhan tilaan silloinkin, kun jotakin on hukassa, sitä nopeammin tilanne ratkeaa.

Toinen tunteiden mestarin vakava ongelma on itsesabotaasi. Jos haluan tosissani vältellä jotakin asiaa, minulla tuhansia mahdollisia tapoja estää sitä tapahtumasta. On varsin yksinkertaista manifestoida tielle jokin este, vaikkapa sairastuminen, jos sillä voi välttää jonkin inhottavamman velvollisuuden. Olen sabotoinut tieltäni muun muassa työhaastatteluita, sukulaisvierailuja ja epämiellyttävien puheluiden soittamisia. En ole yksinkertaisesti voinut asialle mitään, koska alitajuntani on niin paljon voimakkaampi kuin tietoinen mieleni, joka haluaisi velvollisuudentunnosta suorittaa nämä asiat.

Jos siis jotain olen oppinut, niin sen, etten voi silittää itseäni vastakarvaan. Tietoisten pyrkimysteni on oltava linjassa tunteideni ja alitajuntani kanssa. Muuten ei seuraa muuta kuin kaaosta, jonka selvittäminen käy työstä. Juuri siksi perustin tämän bloginkin – jotta olisin vapaa olemaan koko ajan yhä enemmän oma itseni.

Kuva: © Tomseven | StockFreeImages.com

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *