Triggerit ovat laukaisimia, henkisiä ja emotionaalisia liipasimia, joita painamalla toisessa saadaan aikaan jokin voimakas reaktio. Niitä osaavat painella meille läheiset ihmiset ja ikävä kyllä myös muun tyyppiset häiriköt.

Entiteetit, joilla ei ole omaa kehoa, eivät voi suoraan tehdä meille mitään vahingollista; ne voivat vain yrittää manipuloida meitä tekemään sen itse itsellemme. Tässä keinona toimivat mentaaliset ja emotionaaliset triggerit, ja laukaisemisen välikappaleena käytetään usein muita ihmisiä.

Triggeröinnin tapoja on monia: syyllistäminen, uhkailu, sietämättömät loukkaukset tai hysteeriset kohtaukset, joita saa ryöppynä niskaansa läheisen ihmisen taholta. Mikä tahansa, mikä laukaisee voimakkaan negatiivisen tunnereaktion, luonnollisesti palvelee entiteettien tarkoitusta. Taka-ajatuksena on kohteen suistaminen enemmän tai vähemmän pois tolaltaan, jotta hän pysyisi alttiina manipulaatiolle ja harhaan johtamiselle. Aina kun ihminen käy toistaan vastaan, entiteetit ikävä kyllä voittavat.

Pääsin itse alustavasti jyvälle tästä triggeröinnin dynamiikasta jo muutama vuosi sitten, mutta lujittuminen sen huomiotta jättämisessä on kestänyt pitkään. Tiedän, että pahimmat viholliseni ovat omat negatiiviset tunteeni, jotka esiintyvät pelottavimmassa, tiivistyneimmässä muodossaan paniikkina. Paniikkini palvelee ainoastaan vastustajaa, ei minua. Siksi kytkenkin irti liipasimista herkimmän, henkisen paniikkinappulani. Jos en enää suostu reagoimaan, suistumaan keskuksestani, minuun ei tehoa minkäänlainen manipuloiva isku.

Tärkein ja kullanarvoisin vinkki triggerin osuessa kohdalle on tämä: älä reagoi. Ole kuin sitä ei olisikaan. Entiteetti saattaa jatkaa pommitustaan odottaen uhrinsa lopulta murtuvan, mutta jos jaksaa pysyä lujana, sen on energiataloudellisista syistä pakko lopettaa tappiota tuottavat yrityksensä ennen pitkää. Ja kun niin tapahtuu, olet voittanut.

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *