Oli äärimmäisen tärkeää vapauttaa siihen asti tukahduttamani tunteet hallitusti, vähän kerrassaan ja järkevässä järjestyksessä. Maksani, munuaiseni ja keuhkoni olivat koetuksella, sillä kehoon varastoituneiden tunteiden mukana vapautuu aina myös toksiineja. Kun meneillään oli isoja prosesseja, kärsin vähän väliä detox-oireista, etenkin päänsärystä ja lihassäryistä. Jos keho on liian huonossa kunnossa kestääkseen tällaisen puhdistusreaktion, se ei useinkaan edes anna lupaa tunteiden purkamiselle.

Kesä 2014 oli elämässäni massiivisten energeettisten purkujen aikaa. Kehostani vapautui koko ajan voimakkaasti jotakin uloshengityksen kautta. Osa näistä värähtelyistä oli niin raskaita, että kun puhaltelin niitä ulos, tunsin ajoittain tukehtuvani. Heinäkuussa ulos virtasi lyijynraskasta energiaa, joka oli peräisin selkäytimeni ympäriltä. Kun kysyin sisäiseltä oppaaltani, mitä se oli, vastaukseksi tuli ”leukemia”.

Tajusin eläneeni siihen asti hyvin, hyvin, hyvin vaarallista elämää niin suurta tunnekuormaa kantamalla – sen vapautuminen kertaheitolla ja hallitsemattomasti olisi taatusti tehnyt minusta selvää. Koska olen henkinen mestari, kykenin kuitenkin ”säilömään” energioissani varsin paljon kaikenlaista ällöttävää ilman, että se oli lähelläkään materialisoitumista fyysiseen kehoon. Tästä pitivät huolen suojaavat puskurit, jotka koostuivat voimakkaista positiivisista tunteista. Vetovoiman lain nojalla vääntömomentiltaan voimakkain värähtely voittaa, joten niin kauan kuin kaiken positiivisuuteni yhteenlaskettu voima ylitti toksisten värähtelyjen voiman, olin turvassa.

Toksisuuden kannalta kaikkein suurimmassa vaarassa olin kesän 2012 jälkeen, kun sielunkumppanina pitämäni mies rikkoi minut. Hänen kaunis ja voimakas energiansa toimi höyrypesurin tavoin saattaen minut epäjärjestykseen. Laskeakseni hänet sisään minun oli laskettava alas suojamuurini, joilla olin pitänyt rakkauden loitolla, mutta samalla jouduin laskemaan alas myös puolustuslinjat, joilla pidin sisälläni olevan pimeyden kurissa. Uskoakseni tämä pahuuden vapautuminen oli syypää siihen, että ihminen, jonka viimeisenä maailmassa olisin uskonut vahingoittavan minua, syyllistyi raskauttavaan tekoon minua kohtaan.

Luotin (sinisilmäisesti) siihen, että sielunkumppanini olisi taistellut yhteistä vihollistamme, pimeyttä, vastaan yhdessä kanssani ja kulkenut rinnallani läpi vaiheen, jossa energiani järjestäytyisivät uuteen entistä kauniimpaan integraatioon. Toisin kuitenkin kävi. Hän feidasi jättäen minut epäjärjestyksen tilaan haukkomaan hädissäni henkeäni.

Hän oli vienyt minulta totaalisesti jalat alta, ja olin aivan sulaa vahaa hänen käsissään. Sen seurauksena kaikki virtapiirini olivat jo kiinni hänessä ja syöttivät hänelle joka hetki määrättömän määrän positiivista energiaa. Mutta sen sijaan että energia olisi kiertänyt välillämme kehää kuin suljetussa virtapiirissä, hän päätti, että virtaus pidetään täysin yksisuuntaisena. M. ei halunnut olla yhdessä kanssani, mutta ei myöskään päästää minua irti energioiden tasolla, vaan jätti minut tähän limboon, jossa hän sai minusta aivan kaiken antamatta mitään takaisin. Aloin kulua tyhjiin kuin paristo. Rakastamani mies oli keksinyt oivan tavan tehdä minusta puhtaan energianlähteen.

Lähes kaiken positiivisen energian, jonka kykenin tuottamaan, jouduin luovuttamaan hänelle. Tuolloin kehooni varastoituneet tunteet alkoivat hallitsemattomasti vapautua vielä siihenastista rajummin, kun suojaavaa positiivisten tunteiden puskuria ei enää ollut. Stressihormoneiden turvin pystyin hetken aikaa taistelemaan tätä pahuuden invaasiota vastaan, mutta koska lisämunuaiseni olivat jo valmiiksi ylirasittuneet, tehtävä oli toivoton.

Tiesin olevani hengenvaarassa, mutta koska en (ennen valtaisaa tutkimustyötä) osannut selittää miksi, en myöskään saanut keltään apua ongelman ratkaisuun. Jos olisin yrittänyt kuvailla ahdinkoani, minulle olisi yksinkertaisesti naurettu ja sanottu, että älähän hätäile turhasta, tai leimattu hysteeriseksi.

Olin hirvittävässä mutta muille näkymättömässä vankilassa, ja käsitin, että vain minä itse olisin kykenevä muuttamaan omaa todellisuuttani. Ja siihen avuksi tarvitsin kipeästi korkeampia voimia. Ne auttoivat minua selvittämään, mitä oli tapahtunut, ja pukemaan sen sanoiksi. Lisäksi ne auttoivat minua säilymään hengissä silloinkin, kun olin jo ylittänyt sen pisteen, jossa vahingot olivat niin suuria, ettei kehoni kyennyt enää korjaamaan itseään.

Kuva: © Sebikus / StockFreeImages.com

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *