Värähtelytaajuuden nostamisesta tuli syksystä 2012 alkaen korkein prioriteettini, mutta oli välttämätöntä suorittaa se hitaasti ja hallitusti. Sillä tavalla sopeutuisin korkeampaan värähtelyyn ja pystyisin myös ylläpitämään saavutetun tuloksen. Olin siihen asti monesti käyttänyt vipuvoimaa suorittaakseni nopeita nousuja, mutta se ei enää tulisi kysymykseen. Minulla ei ollut varaa pudota enää yhtään kertaa.
Eräänä yönä sain välähdyksenomaisen tiedon, että voidakseni saavuttaa haluamani asiat minun pitäisi värähdellä vähintään taajuudella 300. Mikä ihmeen kolmesataa, kummastelin. Hertsiä vai jotain muuta yksikköä?
Vastaus kysymykseeni saapui, kun törmäsin pian tämän jälkeen eräässä manifestointia käsittelevässä radiohaastattelussa työkaluun nimeltä Map of Consciousness (suom. tietoisuuden kartta). Sen on kehittänyt ja tuonut julki tietoisuustutkija David Hawkins kirjassaan Power vs. Force, ja siinä on kartoitettu tietoisuuden laajentumisen eri tasot logaritmisella asteikolla nollasta tuhanteen. Kutakin tasoa kuvastaa yksi sille ominainen perustunne.
Seuraavassa luettelen asteikon tasot suomennettuna:
1000 – ääretön tietoisuus
700+ – valaistuminen
600 – rauha
540 – ilo
500 – rakkaus
400 – järki
350 – hyväksyntä
310 – halukkuus
250 – neutraalius
200 – rohkeus
175 – ylpeys
150 – viha
125 – halu
100 – pelko
75 – murhe
50 – välinpitämättömyys
30 – syyllisyys
20 – häpeä
0 – nollapiste, pysähtyminen
Neutraalin yläpuolella tietoisuus on laajentunut, sen alapuolella taasen supistunut. Taso kolmesataa vastaisi asteikolla kohtaa, jossa ollaan juuri siirtymässä neutraaliudesta halukkuuteen ja laajentuneen tietoisuuden puolelle. Halukkuus on välttämätön mielentila muutoksen aikaansaamiseksi, ja sitä kohti minun oli siis pyrittävä.
Tässä oli juuri se työkalu, jota olin etsinyt. Se kykeni selittämään teoreettisesti elämässäni kokemani putoamiset, joille ei näyttänyt olevan mitään konkreettista syytä: olin pudonnut alaspäin nimenomaan tajunnan tasossa, värähtelytaajuudessa, vaikka putoamiseni eivät näkyneet suoranaisesti ulospäin.
Syksyllä 2012 aloitin hitaan kiipeämiseni asteikolla ylöspäin.