Vuonna 2012 energioissani oli voimakkaasti läsnä uskomus ”olen syyllinen”. Tunsin syyllisyyttä koko ajan lähes kaikesta mitä tein, tai siitä mitä en tehnyt mutta olisi muka pitänyt tehdä. Koin, että ex-puolisoni syytti minua raskaasti, koska en ollut sellainen kuin pitäisi. Tämän takia kuljin koko ajan varpaisillani, mutta sekään ei auttanut tarpeeksi välttymään syyllisyydeltä.

Syyllisyys on hyvin matala värähtely. Putosin sen vaikutuspiirissä koko ajan alemmaksi ja alemmaksi tajunnan tikapuilla, mikä tietysti heikensi kykyäni manifestoida haluamiani asioita. En voinut olla ihmettelemättä alitajuisesti, miksi silloinen puolisoni dumppasi minuun niin paljon negatiivista, mutta samaan aikaan nojasi minun ylitsevuotavaan kykyyni manifestoida hyvää hänelle hänen puolestaan. Eikö hän tajunnut sahaavansa omaa oksaansa?

Tämän päivän tietojeni valossa todennäköisempi selitys on se, että miehellä ei ollut aavistustakaan tuosta pinnanalaisesta dynamiikasta, hän vain totteli impulssejaan. Syyttäjän roolissa toimi aivan toinen taho, joka sumutti niin minua kuin häntäkin, ja hyötyi sitä enemmän mitä alemmas minä vajosin.

Syyllistäminen on yksi triggeröinnin menetelmä. Jos joku ihminen saa sinut tuntemaan olosi syylliseksi, asialla ovat mitä todennäköisimmin hänen taustallaan vaikuttavat entiteetit. Ne yrittävät taivutella sinua kohti jotakin lopputulemaa, ja jos et tee yhteistyötä, ne laukaisevat kostoksi energioissasi likaisen pommin, esimerkiksi syyllisyydentunteen. Saat kokea olevasi paha ihminen, jos et tee juuri niin kuin käskettiin.

Ei ole mielestäni sattumaa, että Vanhan testamentin hepreassa paholaisen nimi saatana merkitsee syyttäjää. Saatuani enemmän kuin oman osani tuosta saatanallisesta pommituksesta halusin siitä eroon, ja lopullisesti.

Syyllisyys oli saastuttanut minut niin pahasti, että tilanteen ratkomiseksi oli pakko ryhtyä äärimmäisiin toimiin. Avioero oli vähäisempi uhraus kuin terveyden ja toimintakyvyn menetys, ja aloinkin toipua välittömästi sen jälkeen, kun poistin ex-puolisoltani kulkuluvan energioihini. En vain tuolloin tajunnut, että menestyksen salaisuus oli itse asiassa se, että poistin pääsyn energioihini myös hänen entiteeteiltään. Siksi en osannut arvata, että vaara ei ollut vieläkään ohi.

Ennen seuraavan hyökkäyksen alkamista toisesta suunnasta ehdin onneksi hetken ajan nähdä, miten ihanaa elämä on loiseläjien ikeestä vapaana. Tuosta lyhyestä ajanjaksosta, kesä- ja heinäkuusta 2012, tuli minun ankkurini. Työskentely sen eteen, että saisin siitä tehtyä pysyvän asiantilan, on kestänyt tähän päivään asti ja jatkuu niin kauan kuin tarve vaatii.

Se, että saan pitää vapauteni, on oikeus ja kohtuus. Olenhan syytön siihen kaikkeen, mistä ikinä minua onkaan valheellisesti syytetty.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *