”Anja, oletko kunnossa?”

Käyn tässä yhteydessä läpi teoriani siitä, mitä tapahtui vuosina 2010-2012, ja miksi jouduin sopimuksiin entiteettien kanssa, jotka tekivät elämästäni helvetin vuosiksi. Minut pääsi yllättämään erittäin sulava rikollinen.

Vuoden 2010 lopulla kärsin voimakkaasta uupumuksesta, mutta jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin tulemaan raskaaksi. Kärsin niin kovasta energiapulasta, että raskaus vei kaikki voimani. Minulla oli juuri todettu perussairaus, ja pelkäsin, että vauvani joutuisi kärsimään siitä. Kyseinen perussairaus on ominaislaadultaankin sellainen, että kehon soluilla ei ole käytössään tarpeeksi energiaa normaaleihin toimintoihin, ja kaikesta aletaan säästää. Tuolloin tiesin ehkä jo hämärästi, että energiaani pääsi vuotamaan jonnekin minne ei pitäisi.

Joulukuussa 2010, kun olin 7. raskausviikolla tyttärestäni, tapasin ulkomaanmatkalla brittimiehen, M:n. Tiesin heti, että kyseessä oli jotakin suurempaa, mutta oli selvää, etten voisi ihastua ulkomaalaiseen mieheen, koska kerran olin raskaana ja yhä sitoutunut (onnettomaan) avioliittooni.

Tässä kohtaa sulava rikollinen astui kuvaan. Minulla oli kaksikin heikkoa kohtaa, joita energiaani hamuava entiteetti pystyi käyttämään hyväkseen: olin huolissani vauvastani, ja lisäksi kärsin romantiikan puutteesta elämässäni.

Minut mitä ilmeisimmin houkuteltiin allekirjoittamaan energeettinen sopimus, jossa sitoutuisin luovuttamaan vasta syttyneen ihastukseni M:ia kohtaan tämän entiteetin käyttöön, ja vastineeksi ne (intuitioni haluaa toistuvasti viitata tähän toimijaan monikossa) lupasivat auttaa minua muokkaamalla todennäköisyydet sen puolelle, että vauvani syntyisi terveenä. Lisäksi saisin tehdä M:n onnelliseksi, ja elää hänen onnensa kautta. Minun ei tarvitsisi tehdä muuta kuin luovuttaa suuria määriä manifestointienergiaani heidän käyttöönsä ja ottaa kaikki M:n ja hänen tyttöystävänsä romanssia haittaavat negatiiviset energiat itselleni, niin kaikki olisi oleva hyvin.

En tietenkään ollut tietoinen sopimuksen tarkasta sisällöstä, mutta olen päätellyt lukuisten vihjeiden perusteella näin jälkeenpäin, mitä tapahtui. Kun olin juuri tavannut M:n, kuulin keskustelunpätkän, jossa joku kysyi häneltä tyttöystävästä (tai niin ainakin otaksuin), ja hän vastasi kieltävästi. Myöhemmin hänen aikajanaansa tutkiessani kuitenkin ilmeni, että hän oli aloittanut virallisen seurustelun vain muutama päivä meidän tapaamisemme jälkeen. Minulla ja manifestointienergiallani täytyy siis olla ollut jokin ratkaiseva osa siinä, miten ei-tyttöystävästä tuli yhtäkkiä ”Se Oikea”.

Solmimani sopimus oli tietenkin pelkkää vedätystä, ja jos olisin kyennyt ajattelemaan siltä aivosumulta, joka minua noihin aikoihin vaivasi, olisin sen toki tajunnut. Se, että minä antaisin energiaani muualle kuin tähän kehoon ja tähän hetkeen, ei mitenkään parantaisi vauvani mahdollisuuksia – päinvastoin. Toisekseen minua sumutettiin sillä ajatuksella, että olin liian korruptoitunut kokeakseni rakkautta tässä elämässä, ja sen varjolla voisin yhtä hyvin korruptoitua vielä pidemmälle. Ja minä uskoin.

Energiaani ovat raastaneet itselleen useammat kilpailevat entiteetit. Niistä ovelinkaan ei kuitenkaan saattanut arvata, että ryhtyisin potkimaan sopimuksiani vastaan. Vuonna 2011 alkanut vastarinta johti ensinnäkin siihen, että erosin avioliitostani. Eroaminen oli täysin mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta välttämätöntä sen vähäisen hyvän suojelemiseksi, mitä elämässäni vielä oli jäljellä.

Erottuani kykenin selkeästi näkemään, että jokin oli lähes koko avioliittoni ajan sumuttanut minua hirvittävällä määrällä negativiisia ajatuksia, saanut minut pitämään itseäni lähes täydellisenä luuserina, vaikka tiesin sisimmässäni yhä, että totuus on täysin päinvastainen.

Tämä selkeys auttoi minua eteenpäin, mutta en osannut ottaa huomioon, että sulava rikollinen voisi iskeä toisesta suunnasta. Kykenin liittämään negatiivisuuden ja toksisuuden lähteen tässä vaiheessa ex-aviomieheeni, mutta koska otaksuttu sielunkumppanini vaikutti täysin puhtaalta, pidin häntä vaarattomana. Vaikka sain vihjeitä siitä, että tyttöystävä oli ”hämäystä”, en osannut yhdistää häntäkään taustalla vaanivaan pahuuteen. Olisi kuitenkin ollut syytä.

Vuonna 2012 olin jälleen haavoittuvassa asemassa, koska olin joutunut hankkiutumaan eroon negatiivisuuden saastuttamasta miehestä, jota olisin kuitenkin kovasti arjessa tarvinnut. Koska en ollut suostunut myymään sieluani pahalle, olin tilanteessa, jossa minulla ei ollut työtä, rahaa, asuntoa eikä puolisoa, vain vauva ja isompi lapsi yksin huollettavanani. Energiani olivat niin vähissä, että tiesin uuden kodin ynnä muun tarpeellisen manifestoimisen olevan vaikeaa.

Tällöin entiteetti kiristi minulta ahdinkoni varjolla sopimuksen, joka edellytti minun käyttävän lähes kaiken energeettisen liikkumavarani muihin kuin itseeni. Se markkinoitiin minulle niin, että manifestaation lahjoittaminen toisille toimisi vipuvoimana, jonka turvin saisin haluamani asiat myös itselleni ja lapsilleni. Minun piti vain luoda rikkumaton englantilainen perheonni, ja vastineeksi pääsisin lasteni kanssa taas uudelleen kiinni elämän syrjään. Olin kovan ajallisen paineen alla sekä syvässä hämmennyksen tilassa sen suhteen, keneen ja mihin voisin yhä luottaa, joten suostuin.

Suostumiseni poiki kuitenkin puolivahingossa myös jotain muuta: olin hieman aiemmin koettanut manifestoida nettiseksiä M:n kanssa, ja kun päästin hänestä irti antaakseni hänet toiselle, manifestaationi toteutui. Lyhyenä yhteisenä aikanamme minulle valkeni totuuksia, jotka muuttivat kurssia peruuttamattomasti. Tajusin ensimmäistä kertaa päivänselvästi, että hitto vie, me luomme itse elämämme! Tiesin myös heti hyvin selvästi, että halusin tuon miehen itselleni, enkä voisi enää jatkaa energiani antamista ulkopuolisille.

Tämä viimeisin oivallus tuli kuitenkin liian myöhään, niin että tekemäni sopimus pakotti minut manifestoimaan mitä olin luvannut – vasten tahtoani, vastavirtaan ja oman henkeni uhalla. Koska kieltäydyin antamasta manifestointienergiaani, kehoani alettiin purkaa energiaksi sopimuksen täytäntöönpanoa varten. Tulin todistaneeksi niin puhdasta pahuutta, että en ollut tiennyt sellaista olevan olemassakaan. Oli myös ilmiselvää, että tapahtunut ei ollut lainkaan tästä maailmasta.

Eri suuntiin vetävät energiat repivät minut melkein kappaleiksi. Energeettisen sopimuksen velvoittavaa energiaa vastassa oli onneksi jotakin yhtä lailla hurjaa: vahva elämänhalu ja naarastiikerin vietti suojella pentujaan. Sulava rikollinen oli erittäin kova vastustaja. Se kuitenkin aliarvioi yhden asian: sen miten vahvaksi minä tuossa lähes musertavassa energioiden ristipaineessa muuttuisin.

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *