Yhteiskunnallinen mentaliteetti, jossa asioiden tekemistä miehisen menettelytavan mukaisesti pidetään ainoana yleisesti hyväksyttävänä vaihtoehtona, synnyttää vahvojen naisten kohdalla yhteentörmäyksiä ja suorastaan nurinkurisia ilmiöitä. Väitän, että vahvasti naisenergiasta käsin toimivien yksilöiden yritykset hillitä tätä energiaa miehisellä voimalla ovat sekä tuhoon tuomittuja että älytöntä tuhlausta.

Kuten olen aiemmin maininnut, miehinen energia on työntävää, naisellinen vetävää. Ovi, jonka kahvassa lukee ”vedä” ei aukea millään määrällä työntövoimaa – ellei kierrä jostain sen toiselle puolelle. Siitä huolimatta tämä toimintapa on juuri se, mitä meille naisille tyrkytetään:

Meidän pitäisi muka pitää kurissa ja tukahduttaa ”turhana” alitajuinen tunne-energiamme – ikään kuin se muka olisi edes mahdollista – vaikka se oikealla tavalla viljeltynä olisi vetänyt toivomamme lopputuloksen puoleensa itsestään. Sen jälkeen, kun olemme valuttaneet hukkaan valuuttamme, hurjana vyöryvän tunne-energian, meidän pitäisi kuitenkin runnoa lopputulos kohdalleen tietoisen mielemme energialla, tahdonvoimalla. Tässä esimerkissä ensin tuhotaan kaikki mahdollisuudet tehdä asiat helposti, ja heti perään vaaditaan tekemään ne – nyt vaikeimman kautta. Oivallinen analogia tälle onkin pylly edellä puuhun kiipeäminen.

Tahdonvoimaa on toki jokaisella sukupuolesta riippumatta. Mutta ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että tunteiden tukahduttaminen tahdonvoimalla on pitkällä aikavälillä mahdotonta (ja järjetöntä) jos jälkimmäisen vääntömomentti on pienempi kuin edeltävän. Tällöin tunne-energia puskee läpi alitajunnasta vaikka väkisin, ja jos se on negatiivista lajia, se alkaa erittäin tehokkaasti sabotoida tietoisia pyrkimyksiä.

Minulla oli riesanani piintynyt tapa yrittää puskea haluamiani asioita läpi stressin voimalla. Tästä ei kuitenkaan tietyn pisteen jälkeen tullut enää yhtään mitään, kun stressi kasvoi paniikiksi ja hysteriaksi vesittäen kaikki pyrkimykseni alkuunsa. Lopulta oli pakko tehdä täyskäännös; en voisi enää toimia stressin kautta vastavirtaan puskien, vaan minulle luontaisempi ja parempi tapa olisi tehdä asiat rennosti ja manifestoida aina kulloinkin haluamani lopputulos levollisuudesta ja mielenrauhasta käsin.

Päätin siirtyä jokapäiväisessä toiminnassa asioiden jahtaamisesta niiden magnetisoimiseen, pääasiallisesta maskuliinisen energian hyödyntämisestä feminiinisen energian käyttöön. Tämä ei kuitenkaan sujunut ainakaan aluksi aivan tuosta noin vain. Koitti pitkä ylimenovaihe, jonka aikana minun oli pakko purkaa kaikki manifestoinnin tiellä olevat negatiiviset tunnetaakat. Vasta kun olin vapautunut niistä riittävässä määrin, kykenin laskemaan stressitasoani vastaavassa suhteessa. Jouduin siis viettämään melko pitkän ajanjakson ilman huomattavan näkyviä tuloksia, mikä saattaisi tietysti ulkopuolisen silmissä vaikuttaa siltä, että valitsemani menetelmä on kovin tehoton. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä kun tulokset alkavat näkyä, ne ovat todella näkyviä ja lisäksi eksponentiaalisesti kasvavia.

Elämäni on nyt monin verroin helpompaa, kun voin kiivetä puuhun etuperin eikä takaperin. Toimintatapani ei ehkä nauti yleistä hyväksyntää – vielä – mutta se on linjassa minun ja suurimman voimani, feminiinisen energian, kanssa. Aion jatkaa yhä pidemmälle samaan suuntaan ja ottaa selvää, mitä kaikkea hauskaa on luvassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *