Kuten olen aiemmin maininnut, on olemassa entiteettejä, jotka käyttävät ravinnonlähteenään ihmisten negativisia tunteita. Tämän vuoksi on tärkeä osata käsitellä omia negatiivisia tunteitaan oikealla tavalla, ettei antaisi lisää vettä niiden myllyyn. Negatiiviset tunteet ovat osa ihmisen normaalia kokemusmaailmaa, mutta alun perin vain siinä määrin kuin on tarpeen ja funktionaalista selviytymisen kannalta.

Negatiivisten tunteiden ainoa mielekäs funktio on nähdäkseni varoittaa vaarasta, niin että tilanteeseen pystytään reagoimaan mahdollisimman nopeasti joko a) eliminoimalla uhka tai b) poistumalla sen luota mahdollisimman kauaksi.

Kun ympäristössä havaitaan uhka, ihmiskehossa viriää alkukantainen ”taistele tai pakene” -reaktio. Tällöin adrenaliinia virtaa suoniin, ja ihminen valpastuu ja energisoituu nopeasti juoksuaskelia tai taistelutoimia varten. Kun vaara on ohi, tämän reaktion pitäisi normaalisti sammua, jotta keho voi rentoutua jälleen.

Jos tämä stressireaktio kuitenkin jää päälle, adrenaliinia kertyy ylen määrin, ja jos sitä ei pureta tilanteen kannalta mielekkääseen toimintaan, seurauksena voi olla jopa paniikkireaktio. Tällöin on kyse välttämättömän selviytymisreaktion överiksi menemisestä ja väärinkäytöstä.

Esimerkiksi pelko ja inho ovat tunteita, jotka suojaavat meitä vaarallisilta tilanteilta ja myrkylliseltä ruoalta. Tunteet ovat ensisijaisesti informaatiota, ja sellaisina niihin tulisi myös suhtautua. Negatiiviseen tunteeseen vellomaan jääminen on toimintamallina ongelmallinen, jos ei halua manifestoida sen tunteen voimalla lisää pelottavia tai inhottavia asioita.

Funktionaalista negatiivisen tunteen käsittelyä on se, että huomioidaan tunteen antama viesti ja aletaan reagoida siihen. Tällöin tunnetta ei enää tarvita, ja jos toiminta on riittävää sen uhkan poistamiseksi, josta tunne tuli varoittamaan, se sammuu todennäköisesti itsestään. Negatiivisista tunteista on tärkeä päästää irti sen jälkeen, kun ne on tunnettu ja otettu niistä vaarin, koska muuten ne kasaantuvat ja muuttuvat epämääräiseksi ahdistukseksi ja paniikiksi.

Todellinen tunteiden mestari valitsee reaktionsa, sillä hän tietää, että tunteet eivät ole vain reaktioita vaan proaktiivisia: ne manifestoivat tulevaisuutta. Selvittyään potentiaalisesti uhkaavasta tilanteesta hän käyttää hyödykseen sen tarjoaman informaation siitä, mitä kannattaa jatkossa välttää, mutta ei jää kauhistelemaan tapahtunutta. Sen sijaan hän kiinnittää tietoisesti huomionsa siihen, että voi tuntea iloa, helpotusta ja kiitollisuutta selviämisestään.

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *