Se, mihin uskotaan, toteutuu

Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen”, kuuluu Murphyn laiksi ristitty uskomus kansanomaisessa muodossaan. Murphyn laki on pessimismin airut, ja olevinaan pitävä todiste siitä, että maailmankaikkeus on pohjimmiltaan ihmistä vastaan.

Ne, jotka uskovat Murphyn lakiin, saavat tietysti sen, mitä tilaavat: asioiden johdonmukaista pieleen menemistä. Vaikka se tarkoittaisikin ainaisia vastoinkäymisiä, niiden todistaminen luo tyydytystä, joka syntyy oikeassa olemisesta.

Olen vain mietiskellyt, miksi ihmiset ovat valmiita uskomaan tällaiseen pieleenmenon säännönmukaisuuteen, mutta eivät sen vastakohtaan? Murphyn lain havaittu pätevyys arkielämässä kertoo vain sen, että se mihin uskotaan, toteutuu. Jos kerran uskoo epäonnistumiseen, todennäköisesti niin käykin ennen pitkää.

Jos ihminen on itse negatiivinen ja pessimistinen, hän vetää puoleensa negatiivisia kokemuksia vuorenvarmasti. Jos on valmis uskomaan onnistumiseen vasta sellaisen nähtyään, ei tule sellaista koskaan näkemään, koska ajatukset, tunteet, asenteet ja ennakko-odotukset luovat näkyvän todellisuuden.

Mutta entäpä jos kerrankin uskoisi tai edes uskottelisi itselleen, että kaikki onnistuu? Entäpä jos muotoilisin Murphyn lain uudelleen, tällä kertaa positiiviseksi affirmaatioksi?

Jos jonkin asian on mahdollista onnistua, se onnistuu ennen pitkää.

Tai, vieläkin voimallisemmin sanottuna:

Kaikki, mikä on mahdollista, on myös todennäköistä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *