Miten pääsin ensi kertaa perille siitä, että luon itse oman todellisuuteni?

Ratkaisevassa asemassa oli erään tuhoisan kaavan tunnistettava toistuminen. Minut on nimittäin aikuisikäni aikana ammuttu kolme kertaa korkealta alas läheisen ihmisen taholta. Kaikki kolme olivat miehiä, joihin luotin. Ensimmäinen alas ampumisista liittyi äitiyteen, toinen ammattiin ja kolmas rakkauteen. Kun makasin kolmannen tapauksen jäljiltä totaalisen lamaantuneena, henkihieverissä, täydellisesti saarrettuna kaikilla elämänalueilla, minun oli pakko valita: joko kuolisin pois tai ratkaisisin, mistä tässä kaikessa oikein oli kyse ja miten voisin estää vastaavaa tapahtumasta enää koskaan.

Miten samanlainen kokemus voi toistua kolme kertaa, vaikka tekijät ovat täysin riippumattomia toisistaan, ja tapahtumat kohdistuvat eri elämänalueille? Minun oli pakko alkaa raottaa itselleni sitä epämiellyttävää tosiasiaa, että energioissani oli jotakin negatiivista, synkkää ja suorastaan pahaa. Kannoin mukanani jotakin, mikä veti puoleensa yllättäviä, järkyttäviä ja silmittömän julmia petoksia niiden miesten taholta, jotka päästin lähelle itseäni, oli kyse sitten intiimistä suhteesta tai ammatillisesta yhteistyöstä.

Olin aina alitajuisesti tiennyt, että energiani oli jollain tavoin vaarallista, mutta tämä vaara pysyi kohtuullisesti aisoissa niin pitkään kun en yrittänyt tavoitella elämässäni suuria asioita kuten perhettä, uraa tai romanttista rakkautta. Aluksi toki ajattelin, että niin silmittömän pahuuden on oltava yksinomaan muista ihmisistä lähtöisin, pois se minusta. Siinä vaiheessa, kun seinä tuli vastaan, minun oli kuitenkin pakko muuttaa käsitystäni. Jouduin tunnustamaan, että minussa itsessäni oli pimeyttä, joka veti puoleensa tuhoisia ihmissuhteita ja tapahtumia.

Samanaikaisesti kuitenkin tiesin, että tuo pimeys ei ollut yhtä kuin minä itse. Ihmiset, jotka ovat tuhonneet minua, eivät ole vihollisiani, mutta pimeys heissä ja minussa sen sijaan on. Heti siitä alkaen, kun nämä oivallukset sain, minulla on ollut selvä missio: nujertaa pimeys kirkkaalla valolla. Pimeys menettää mahtinsa, kun se tuodaan päivänvaloon ja paljastetaan ääneen puhumalla. Ja sitä minä juuri nyt teen, kun kirjoitan tästä julkisesti blogissani. Kosketukseni pimeyden kanssa palvelivat sittenkin viime kädessä hyvää, sillä juuri ne tekivät minusta valotyöntekijän.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *