Materian manifestoiminen on minulle verrattain vaivatonta. Heti siitä asti, kun hiffasin, miten maailmankaikkeuden karkkiautomaatti toimii, olen pystynyt manifestoimaan tarpeellisia fyysisiä esineitä lähietäisyydelle varsin tehokkaasti.

Esimerkiksi eräällä ulkomaanmatkalla astuin junasta janoisena ja ajattelin, että täytyy löytää vettä jostain. Minun ei tarvinnut kuin kävellä tulolaiturilta terminaaliin, kun päädyin keskelle pullovesifirman ilmaisnäytteiden jakoa. Tilaus materialisoitui minuuteissa. Kun olin muuttanut uuteen kotiin ja tuskailin, että missään lähimailla ei ole lasinkeräyspistettä, niin eikö vain joidenkin päivien kuluttua tipahtanut postiluukustani lappu, jossa kerrottiin, että taloyhtiön roskakatokseen oli pian tulossa lasin ja pienmetallin keräysastiat. Tässä tapauksessa pyynnön toteuttamiseen menevä aika laskettiin viikoissa, mutta toisaalta maailmankaikkeus toi minulle enemmänkin kuin olin pyytänyt.

Kuten edeltävistä esimerkeistä voi päätellä, materian manifestoimisen kannalta ei ole niin suurta merkitystä, onko haviteltu kohde suuri vain pieni. Itselleni on ollut tärkeä havainto se, että fyysinen esine on luonteeltaan staattinen värähtely. Toisin sanoen se tarvitsee luoda vain kerran, eikä se tämän jälkeen tuosta noin vain häviä olemasta eikä tilaajansa omistuksesta. Jonkin alituiseen muuttuvan, ei-aineellisen asian luominen on ainakin minulle paljon haastavampaa. Esimerkiksi ihmissuhde on dynaaminen värähtely, joka pitää jonkinasteisesti luoda uudelleen joka päivä.

Suosittelenkin aloittamaan manifestointikokeilut jostakin fyysisestä esineestä. Tulokset ovat usein palkitsevia jo varhain. Muutamien onnistumisien jälkeen on saanut sen verran uskoa omiin kykyihinsä, että voi siirtyä haastavampien kokeilujen pariin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *