Viittasin manifestointiprosessiin jo edellisessä postauksessani, jossa käytin vertauskuvana kammen kääntämistä yksinkertaisessa mekaanisessa kojeessa. Manifestointiprosessi on todellisuudessa hieman yksittäistä käden liikettä monimutkaisempi, mutta ei kuitenkaan mittavasti. Siinä on kaiken kaikkiaan kolme yksinkertaista, keskenään yhtä tärkeää vaihetta, jotka esittelen kohta yksityiskohtaisesti. Nämä vaiheet ovat 1) luominen, 2) kutsuminen ja 3) irti päästäminen.

Luo. Jotta voisi manifestoida jotakin, kaikkein ensimmäiseksi tulee päästä selvyyteen siitä, mitä haluaa luoda. Jos ei edes suunnilleen tiedä mitä on tavoittelemassa, todennäköisyys sen saamiselle on äärimmäisen pieni. Luomisella tarkoitan prosessia, jossa ihminen mielessään rakentaa kuvan haluamastaan asiasta. Yksi tehokkaimmista menetelmistä tähän on visualisaatio, asian näkeminen sielunsa silmin. Visualisoimista helpottamaan voi käyttää erilaisia menetelmiä kuten aarrekarttatyöskentelyä.

Kutsu. Toisin kuin monissa manifestointia käsittelevissä lähteissä annetaan ymmärtää, luominen yksistään ei riitä: se, mikä juuri luotiin, pitää myös osata kutsua osaksi fyysistä todellisuutta. Siihen pitää puhaltaa henki, toisin sanoen energiaa. On olemassa monia erityyppisiä energioita, joita unelmansa toteutumisen taakse voi laittaa sitä vahvistamaan, kuten keskittyneen ajatuksen energia, fyysinen toiminta tai jopa raha. Omalla kohdallani olen kuitenkin huomannut, että voima ylitse muiden on ehdottomasti tunne-energia. Kun visualisaatioon yhdistää fiilistelyn eli tuntee sydämessään iloa ja kiitollisuutta siitä, että toivottu asia on jo toteutunut, sen kutsuu luokseen hyvin voimakkaalla tavalla.

Päästä irti. Lopuksi manifestointiprosessi on viimeisteltävä lähettämällä pyyntö ympäröivään kenttään, jolloin siitä on päästettävä irti. Tässä vaiheessa manifestaatioon ei voi enää tehdä muutoksia, joten kannattaa olla selvillä siitä, mitä toivoo, ennen kuin toivoo. Irti päästäminen edellyttää jonkinasteista uskonhyppyä: mielessä on oltava varmuus siitä, että prosessi toimii. Samalla on luovuttava tarpeesta kontrolloida sitä, miten tarkalleen ottaen toivottu asia aikanaan kohdalle tupsahtaa.

Tämä kyseinen vaihe on ainakin omalla kohdallani vaikein näistä kolmesta. Murehtimalla manifestaation mahdollista toteutumatta jäämistä tulee kuitenkin antaneeksi energiaa juuri sille vaihtoehdolle, ettei saakaan haluamaansa. Tällöin itse asiassa juuri kyseinen murehtiminen estää toiveen materialisoitumisen, ei mikään muu. Siksi on vain uskallettava päästää irti.

Mitä useamman kerran näkee odotetun tuloksen toteutuvan, alkaa pikkuhiljaa käsittää oman voimansa suuruuden. Irti päästäminenkin alkaa tuntua helpommalta, kun saa varmuutta siitä, että unelmien saavuttamisen tiellä ei itse asiassa ole mitään eikä ketään muuta estettä kuin minä itse.

Kuva: © Starush / StockFreeImages.com

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *