Aloin pitää manifestointipäiväkirjaa vuoden 2012 keväällä. Huomasin välittömästi, että menestyksen dokumentoiminen johti uusien onnistumisien huippunopeaan lisääntymiseen. Kun minulla oli mustaa valkoisella todisteena siitä, että manifestointi todellakin toimii, aloin luottaa omiin kykyihini ja kykenin antamaan kyytiä epäilyksille.

Listalleni tupsahteli muutamien kuukausien kuluessa seuraavanlaisia asioita: karkkiautomaatti, tulostin, deodorantti, kestohedelmäpusseja, kompassi…

Niin kauan kuin kyse oli tuontyyppisistä fyysisistä esineistä, jotka onnistuin vetämään luokseni joko ilmaiseksi tai lähimmän kaupan hyllyltä edullisesti ostettavaksi, homma oli helppoa. Kun rupesin manifestoimaan esineiden sijaan aineettomia asioita, kaikki kuitenkin mutkistui dramaattisesti.

Heinäkuussa 2012 olin aivan täpinöissäni, kun onnistuin manifestoimaan jotain aivan huippua, eli ThetaHealing-peruskurssin kotikaupunkiini.

Olin luullut, ettei kyseinen menetelmä, jota olin siihen asti käyttänyt englanninkielisinä äänitteinä, olisi edes rantautunut vielä Suomeen asti. Sydämeni suorastaan tanssi ilosta ja riemusta, kun käsitin, että kotikulmillani pidettäisiin kurssi vain kuukauden päästä tuosta hetkestä. Kaikki tuntui menevän putkeen, asettuvan linjaan. Olin vahvassa positiivisessa syöksykierteessä.

En vain tiennyt, miten pahasti kykenisin tuhoamaan kaiken onnistumalla manifestoimaan jotain vieläkin uskomattomampaa, eli nettiseksiä M:n kanssa.

Vaikka olen mennyt järkyttävän lihamyllyn läpi juuri näiden nimenomaisten tapahtumien takia, minua suorastaan naurattaa vieläkin, kun muistelen sitä. Avasin sähköpostini katsoakseni, olisiko ThetaHealing-kouluttaja vastannut kurssia koskevaan tiedusteluuni. Sen sijaan löysin jotakin muuta: Facebook tiedotti uudesta viestistä.

Minun on täytynyt hieraista silmiäni, räpytellä muutamaan otteeseen. Se ei voinut olla totta. Sellaista ei tapahdu. Ettäkö suurimmat toiveet kävisivät toteen niin suoraviivaisesti? Ei hitossa, ei, ei…

Vaikka näin sähköpostin kautta vain viestin ensimmäiset sanat, tiesin niiden värähtelystä, että nyt oli tosi kyseessä. Intuitioni ei vähimmässäkään määrin erehtynyt, vaan kyse oli juuri siitä mistä vibojen perusteella uumoilin. Olin visualisoinut ja fiilistellyt (netti)seksiä muutama viikko aiemmin, ja sitä myös sain.

Koska kyseinen manifestaatio oli kuitenkin tietyllä tapaa itsetuhoinen, putosin sen seurauksena tajunnan tikapuilla rajusti alaspäin. Menetin kykyni manifestoida haluamiani asioita lähes täysin pitkäksi aikaa. Minulle jäi vain yksi asia: todistusaineisto siitä, miten olin kerran onnistunut.

Tällä hetkellä manifestointipäiväkirjani on parisataa sivua käsittävä tulostepinkka, jonka laatiminen on auttanut minua jäljittämään, mikä manifestointikokeiluissani meni niin perustavanlaatuisella tavalla pieleen, ja miten voisin vielä tuoda itseni takaisin elävien kirjoihin. En usko, että kukaan muu koko maailmassa on tuottanut vastaavaa aineistoa.

Jotta kaikki se kärsimys, josta manifestointipäiväkirjani syntyi, ei menisi hukkaan, haluan jakaa sen tarjoamat oivallukset mahdollisimman selkeinä muille tässä blogissa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *