Välillä vastassa on haasteita, jotka saavat toden teolla uskomaan, että manifestointiprosessi ei sittenkään toimi, koska mitään ei tunnu tapahtuvan yrityksistä huolimatta. Prosessi kuitenkin toimii joka kerta, joten silloin kun mitään ei tunnu tapahtuvan, on tehtävä hieman salapoliisityötä.

Pienten ja arkipäiväisten asioiden manifestoiminen sujuu yleensä ongelmitta, koska taustalla ei ole mitään massiivisia jarruja. Kuitenkin mitä isompi ja keskeisempi asia on kyseessä, sitä isommat ja monimutkaisemmat energeettiset taustat sillä on. Jotta onnistuminen olisi mahdollista, taustat on selvitettävä ja siellä olevat esteet purettava pois tieltä.

Olen kokenut kantapään kautta sen, miten monella tavalla me voimme itse sabotoida oman onnemme. Kun opin tulemaan tietoiseksi mieleni liikkeistä, tajusin, että saatoin yrittää manifestoida jotakin tietoisessa mielessäni mutta vetää vaistomaisesti komennon takaisin saman tien.  Ja jos en tehnytkään takaisin vetämistä tuolla lailla alitajuisesti, saatoin myöhemmin vesittää prosessin jollakin synkällä ajatuksella tai tunteella.

Joskus näissä tilanteissa oli kyse puhtaasta itsesuojelusta, koska tiesin, ettei minun alun alkujaankaan olisi terveellistä manifestoida jotakin tiettyä asiaa. Tähän kategoriaan ovat järjestään kuuluneet esimerkiksi kuormittavat työkomennukset, joista olen vaistonnut tulevan kokonaisuuden tasolla takkiin, ovat ne olleet sitten miten hyvin palkattuja tahansa. Toisinaan kyse oli tuntemattoman pelosta, mukavuusalueen ulkopuolelle joutumisesta, toisinaan rajoittavien uskomusten kuristusotteesta.

Kerta toisensa jälkeen jouduin myös vastatusten sen tosiasian kanssa, että manifestaatio ei voi olla räikeässä ristiriidassa muiden samaan aikaan vaiheessa olevien manifestaatioiden kanssa. Toisin sanoen on vaikea yrittää manifestoida jotakin, mikä olisi vastakkaissuuntaista sen kanssa, mistä kaikesta elämä koostuu sillä hetkellä. Tämänhetkistä tilannetta ylläpitävien energioiden kokonaissummaa on vaikea ylittää, vaikka manifestaation edestä antaisi aivan kaikkensa.

Tästä päästäänkin keskeiseen seikkaan, joka ratkaisee sen, tuleeko manifestaatio vietyä loppuunsa, reaalitodellisuudeksi asti. Kyse on yksinkertaisesti manifestointienergian ylläpitämisestä. Se tarkoittaa positiivisen tunteen, asenteen ja luottamuksen ylläpitämistä sen todellisuuden olemassaoloon, jossa toivottu asia on jo toteutunut. Se tarkoittaa elämistä ikään kuin haave olisi jo todellisuutta, säännönmukaisesti, kunnes se todella tapahtuu.

Olenkin sittemmin opetellut ottamaan itseni kiinni itse teossa tilanteissa, joissa olisi houkuttavaa vain antaa homman lässähtää, ja tsempannut jatkamaan. Jokaisella on käytössään monimuotoinen arsenaali erilaisia energioita, joita kaikkia voi käyttää manifestoinnin apuna. Olennaista on, että manifestaation taakse syötetään tarpeeksi paljon ristiriidatonta, vahvistavaa energiaa, ja samalla vältetään kaikenlaisia sabotoivia toimia.

Jos manifestointi ei jollain kerralla onnistu, se ei johdu siitä, että manifestointiprosessi ei olisi toiminut. Se toimii aina, mutta joskus manifestoitua tavoitteen epäonnistuminen onnistumisen sijaan. Se on niin yksinkertaista.

Kuva: © Jalbersmead / StockFreeImages.com

 

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *