Koska koin olevani velvoitettu manifestoimaan muille enemmän kuin itselleni, käytin muille antamista vipuvoimana, joka oikeutti minua antamaan myös itselleni jotakin. Minun piti sitoa nämä eri kohteisiin matkalla olevat manifestaatiot kiinni toisiinsa energeettisillä sidoksilla, ja tämä aiheutti yhä enenevässä määrin hankaluuksia.

Minulle syntyi patologinen tapa niputtaa manifestaatioita kahden, kolmen tai useamman aikomuksen yhteenliittymiksi. Tämä muutti manifestointiprosessin hyvin kankeaksi; yksittäisten, vapaana virtaavien materialisaatioiden sijasta Universumin oli näet joka kerta tuotava luokseni jäykkä, tiukasti aikataulutettu paketti.

Kesän 2012 alussa olin tiukassa tilanteessa: minun oli löydettävä kohtuuhintainen asunto itselleni ja lapsilleni ennen kuin joutuisin muuttamaan pois senhetkisestä kodista, johon minulla ei enää erottuani ollut varaa. Olin juuri hetkeä aiemmin tehnyt merkittäviä läpimurtoja henkisessä kasvussa ja alkanut tulla tietoiseksi manifestointikyvyistäni, joten olin hyvin toiveikas, että onnistuisin manifestoimaan jotakin niinkin isoa kuin ihanan uuden kodin.

Kun sain tietää, että minua kiinnostavaan kohteeseen oli tekeillä vuokra-asuntoja syksyksi, tiesin heti, että juuri ne oli tarkoitettu meille. Alkukesästä olin vielä siinä uskossa, että en koskaan voisi olla yhdessä M:n kanssa; se olisi yksinkertaisesti mahdotonta, olihan esteitä välillämme aivan liikaa. Järkeilin, että koska en voisi saada sitä, mitä eniten haluan, minun olisi syytä nauttia niistä asioista, joita kykenin saamaan. Ajattelin, että minun olisi kannattavaa rakentaa uusi elämä itselleni ja lapsilleni osoitteessa, joka muistuttaisi sielunkumppanistani joka päivä.

Tunsin iloa siitä, että minä ja lapset saisimme asunnon hienosta paikasta, ja samalla iloitsin aidosti sielunkumppanini puolesta, koska hän oli löytänyt elämäänsä rakkauden. Päätin toivoa heille kahdelle pelkkää hyvää, perheonnea, ja vivuttaa sen voimalla itselleni asunnon lohdutuspalkinnoksi.

En tietenkään sillä hetkellä ollut tästä prosessista täysin tietoinen, mutta se tuli niin lähelle pintaa, että pystyin myöhemmin jäljittämään, mistä vivusta vetämällä olin elämäni tuhonnut. Kun tajusin, että kyseessä ei ollut pelkkä pyyteetön toive vaan itse asiassa manifestaationippu, oli liian myöhäistä peruuttaa sen toteutumista. Vaikka en enää maailmani mullistaneiden tapahtumien jälkeen ollut halukas viemään sitä läpi – päinvastoin – jouduin tekemään sen pakotetusti. Kesän 2012 kääntyessä syksyksi sain miltei maksaa tästä pelleilystä hengelläni.

Olin sitonut yhteen asunnon saamisen ja sielunkumppanini perheonnen toisen kanssa. Jokaisella meistä on perustavanlaatuinen tarve saada katto päänsä ja lastensa pään päälle, ja tämän vuoksi en voinut estää manifestaatiota polkaisemasta itseään käyntiin, vaikka koetin jarruttaa kaikin voimin. Haluamani asunto meni sivu suun, mutta olin mieluummin vaikka kodittomana kuin manifestoin jotakin, mitä en enää halunnut luoda. Kodittomuus yhdistettynä vastarintaan hupeneviin voimavaroihin alkoi kuitenkin kääntyä minun ja lasteni tuhoksi yhtä lailla, joten jouduin selkä seinää vasten.

Lopulta minun oli pakko luovuttaa ja antaa luomani sekasotkun selvittäminen korkeamman voiman käsiin. Kun päästin irti vastarinnasta, sain asuntotarjouksen samana iltapäivänä. Yksi ongelma ratkesi, mutta painajainen ei ollut vieläkään ohi. Pari päivää myöhemmin, kun ilmoitin ottavani asunnon vastaan, tekemäni sitoumukset aktualisoituivat, ja minusta tuli englantilaisen perheonnen raaka-ainetta. Ensi töikseni matkustin lanssilla sairaalaan, kun hirvittävä kipu raastoi vasenta munanjohdintani repien hedelmällisyyteni energiaa ulkopuolelleni.

Siitä päivästä alkaen jouduin manifestoimaan rakastetulleni elämää toisen kanssa, vastavirtaan, omalla kehollani. Tähän mennessä mikään mittapuu ei ole ollut kykenevä mittaamaan tämän asian tiedostamisen synnyttämää silmitöntä kauhua.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *