On paljon asioita, joiden uskotellaan olevan totta, vaikka ne eivät ole. Oma näkemykseni on, että elämme eräänlaisessa keinotekoisessa todellisuudessa. Maailma on meikattu (tai muokattu) toisen näköiseksi kuin se oikeasti on. Sitä, millainen tuo oikea todellisuus on, tuntuu vaikealta tavoittaa.

Mikä on uskon ja uskomusten merkitys tässä muokkaamisessa? Koen, että tehtäväni on tutkia kyseistä aihealuetta: uskoa, uskomista ja myös uskottelua. Teologin koulutus sekä kehon, mielen ja hengen aihealueiden tutkiminen, jota olen harrastanut jo vuosien ajan, antavat yhdessä siihen hyvän pohjan.

Fake it till you make it -periaate toimii kyllä, mutta sitä käytetään myös meitä vastaan uskottelemalla negatiivisten asioiden (kuten vaikkapa kauheiden pandemioiden, katastrofaalisten luonnonmullistusten ja muiden vastaavien) olevan totta. Olivatpa nämä kyseiset asiat sitten alun perin tapahtuneet tai eivät, niihin suunnattu huomio vahvistaa sitä todellisuutta, jossa ne ovat olemassa.

Jos huomion antaminen johtaa uskomuksen syntymiseen, on luotu itseään vahvistava kehä. Kun uskon johonkin, annan lisää vääntömomenttia/energiaa sen materialisoitumiselle. Kun se sitten materialisoituu, sen havaitseminen vahvistaa uskoa entisestään, ja kierre vain voimistuu. Riittävän monta toistoa sementoi uskomuksen.

Mikäli sen sijaan kykenen pääsemään uskomusten ylä- ja ulkopuolelle, niiden ja niiden juurisyiden ympärille, todellisuudesta tulee paljon juoksevampi ja helpommin muokattava. Sellaisessa tilassa mikään ei ole kiveen hakattua. Tämä vaatii oman mielen ja myös kehon ja tunnekehon laajaa ja kokonaisvaltaista hallintaa. Se taas perustuu perinpohjaiseen itsetuntemukseen – itsensä näkemiseen kaikkine erilaisine puolineen, joista osa on myös pimeitä.

Uskomukset rakentavat todellisuuden perustan. Otaksun monien pelkäävän, että heidän uskomusjärjestelmiensä romahtaminen aiheuttaisi eksistentiaalisen kriisin ja hajaannuksen tilan. Niinhän se tekeekin, jos perustaa koko elämänsä omille uskomuksilleen ja niiden oikeellisuudelle, vaikka ne olisivat silkkaa uskottelua. Mutta entä jos minkään ei tarvitsekaan romahtaa, vain (valheelliseen) uskotteluun uskominen loppuisi?

Onko mahdollista olla uskomatta mihinkään, ja elää silti jalat tukevasti todellisuudessa? Mitä todellisuus on erillään uskomuksista? Tähän minulla ei vielä ole vastausta. Jatkan edelleen asian tutkimista.

Tags: ,

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *