Moni vetovoiman lakiin tutustunut miettii, miten voisi kohottaa omaa värähtelytaajuuttaan helpolla ja mukavalla tavalla. Otsikossa on yksi vastaus kysymykseen: asiasta kuin asiasta voi halutessaan löytää sen kauneuden. Kauneus on nimensä mukaisesti hyvin korkea ja kaunis värähtely.

Pikkulapset ovat mestareita löytämään ympäriltään kauniita yksityiskohtia, joita voi ihailla keskittyneesti vaikka kuinka kauan, eikä mikään estä aikuista ottamasta tätä taitoa uudelleen käyttöön. Suomen luonto on täynnä kauneutta kaikkina vuodenaikoina, joten tätä aktiviteettia harrastaakseen ei tarvitse tehdä muuta kuin laittautua ovesta ulos. Kun keskittyy aistimaan kauneutta, virittäytyy itsekin kauneuden värähtelyyn. Toisin sanoen katselija muuttuu sillä hetkellä itsekin kauniiksi, ja kutsuu lisäksi lisää kauneutta elämäänsä.

Kauneuden ohella kiitollisuus on värähtelyltään hyvin korkea tunnetila, ja kiitollisuuden tuntemista markkinoidaankin usein pikakohotuksena värähtelytasoon. Kiitollisuuden viljeleminen voi kuitenkin tuntua vaikealta silloin, kun elämä murjoo ankarasti. Jos pystyy tuntemaan kiitollisuutta kaikesta ympärillään, hyvä niin. Mutta jos se ei tunnu onnistuvan, kauneuden löytäminen on astetta helpompaa, sillä traagisetkin asiat voivat olla hyvin kauniita.

Kauneuden löytäminen omista kipeistä kokemuksista saattaa vaatia, että astuu draaman keskeltä askelen taaksepäin, ottaa etäisyyttä nähdäkseen selkeämmin. Voi olla tarpeen punoa mielessään elämänsä tapahtumat surulliseksi mutta kauniiksi tarinaksi. Jos sen juonen kykenee jotenkin ymmärtämään, kaikki tapahtumat, jopa menetyksetkin, saavat uudenlaisen merkityksen ja mielekkyyden. Silloin, kun kauneuden löytäminen tuntuu kaikkein vaikeimmalta, siitä on myös kaikkein eniten hyötyä.

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *