Uskon, että lapsena olemme kaikki kosketuksissa korkeampaan tietoisuuden tilaan, Kristustietoisuuteen. Tuon olotilan ylläpitäminen on vain hankalaa maailmassa, jossa on niin paljon negatiivista värähtelyä.

Aikuisena on vaikea saada kiinni siitä, minkälainen on pikkulapsen sisäinen maailma, koska muistikuvia varsinkaan ensimmäisiltä elinvuosilta ei ole. Olen kuitenkin oivaltanut, että ennen kuin opimme abstraktin ajattelun ja kieltosanat, hahmotamme todellisuutta olemisena. Kaikki vain on, eikä mikään ole olematta. Oleminen on Kristustietoisuuden keskeinen olemus.

Kristustietoisuus on vetovoiman lain käyttöä ilman minkäänlaista vastustavaa värähtelyä, ilman yhtään poikkiteloin asettunutta energiaa. Se synnyttää vahvaa ja suoraviivaista manifestointia. Jos jotakin halutaan, sitä pyydetään, sen saapumiseen luotetaan sataprosenttisella varmuudella, ja se vastaanotetaan jo valmiiksi kiitollisena.

Olen yrittänyt viljellä Kristustietoisuutta omassa elämässäni niin paljon kuin pystyn. Periaate on hyvin yksinkertainen: keskitytään lisäämään sitä, mikä on hyvää. Esimerkiksi jonkin asian puuttumiseen tai yleisemminkään epäkohtiin ei kiinnitetä mitään huomiota, vaan siihen, mikä on jo nyt hyvin, jotta se lisääntyisi entisestään.

Kristustietoisuus on paitsi olemista myös ykseyttä. Sen silmissä kaikki tämän planeetan asukkaat ovat samassa veneessä. Kaiken, minkä ihminen tekee toiselle, hän tekee itse asiassa itselleen. Sen tajuamisen myötä esimerkiksi sodat muuttuvat mahdottomiksi.

Näissä tunnelmissa toivotan lukijoilleni rauhallista joulua!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *