Pikkulapselta vie noin vuoden verran oppia, mitä tarkoittaa ”ei”. Aluksi kaikki vain on, eikä mikään ole olematta. Oleminen on asioiden luonnollinen tila, kun taas jonkin puuttuminen on abstrakti käsite. Vielä myöhemminkin kieltosanan ymmärtäminen on haastavaa etenkin alitajunnalle.

Minulle oli huikea ahaa-elämys tajuta, että lapsilla kieltojen perille menemättömyys johtuu monesti siitä, että he eivät yksinkertaisesti ole ymmärtäneet, mitä sanottiin. Kun aloin esittää omalle pojalleni kehotuksia myönteisessä muodossa kieltojen sijaan, hän alkoi reagoida paljon johdonmukaisemmin ja tottelevaisemmin kuin ennen, koska alkoi viimeinkin ymmärtää, mitä häneltä odotetaan. Abstraktien käsitteiden ymmärtäminen kehittyy huippuunsa vasta teini-iässä, joten kyseiset vaikeudet ovat täysin ymmärrettäviä, mutta asia on jostakin syystä kovin vaiettu.

Manifestoidessa olisi syytä sanoittaa toiveensa aina myönteisessä muodossa: pyytää sitä, mitä haluaa lisää, ja jättää kokonaan sivuun huomiosta se, mitä haluaa vähentää. Tämä on yksi yleisimmistä manifestoinnin sudenkuopista: moni uskoo asennoituvansa elämään perustavan positiivisesti ja manifestoivansa sitä kautta positiivisia asioita, mutta esittää silti huomaamattaan pyyntönsä nurinpäin. Jos pyynnön muotoilu on negatiivinen, keskittyen asiaan, jota ei haluta, maailmankaikkeus saattaa tulkita meidän päinvastoin tilaavan tätä nimenomaista asiaa.

Kaikki manifestoivat joka päivä ajatuksilla ja tunteilla, teoilla ja sanoilla. Manifestaatioilla on tapana toteutua hyvin kirjaimellisesti, joten on jälleen kerran paras varoa, mitä toivoo. Viisainta on muotoilla pyyntönsä mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon siten, että kieltosanoja ei tarvita. Ironiaa, sarkasmia ja muita väärinkäsityksen mahdollistavia tekijöitä on kannattavaa välttää tyystin.

Poimitaanpa tähän esimerkiksi toistuva ajatus, ”toivottavasti kumppanini ei koskaan ole uskoton minulle”, joka on parisuhdeonnen kannalta ongelmallinen. Alitajunta poimii siitä vain avainsanat, ”kumppani” ja ”uskoton”. Mitä enemmän tämän ajatuksen taakse laittaa voimaa, esimerkiksi pelon ja vastarinnan energiaa, sitä varmemmin kutsuu elämäänsä juuri petetyksi tulemisen kokemusta, jota pyrki alun perin karttamaan.

Jos sen sijaan haluaisi osakseen uskollisuutta, sitä on nimenomaan painotettava ajatuksissaan: ”kumppanini pysyy minulle uskollisena nyt ja aina”. Jotta todellisuus muotoutuisi mahdollisimman paljon tämän ajatuksen näköiseksi, sen taakse on myös ladattava oikeanlainen tunne-energia, esimerkiksi sekoitus rakkautta, luottamusta ja kunnioitusta kyseistä puolisoa kohtaan. Lisäksi oma arkipäiväinen toiminta on suunnattava samoin kuin ajatukset ja tunteet, eli osoitettava itse vastavuoroista uskollisuutta.

Jotta positiivisuudella olisi oikeasti voimaa muuttaa elämä paremmaksi, sen on lävistettävä jokainen sana, teko, tunne ja ajatus. Tämä voi kuulostaa rigoristiselta asenteelta, mutta kuten sanottu, manifestoinnissa ei voi huijata. Aina kun saa itsensä kiinni negatiivisesta ajatuksesta, tunteesta, teosta tai puheesta, sen pystyy tietoisesti kääntämään myönteiseen muotoon. Ja kas, maailma on taas hitusen verran parempi paikka! Helppoa tämä ylösalaisin kääntäminen ei välttämättä ole, mutta kun sitä jaksaa tehdä ja huomaa sen kantavan hedelmää, ajatus alkaa kääntyä positiiviseen muotoon aina vain vaivattomammin.

Kuva: © Croko / StockFreeImages.com

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *