Tämä kirjoitus on jatkoa osille 1 ja 2.

12. Tunteiden tukahduttaminen ja koteloiminen. Sain tietää, että olin ratkaissut monia elämäni emotionaalisia pulmia tukahduttamalla. Koska minun odotettiin nuorempana olevan aina iloinen ja kantavan läheisiäni omalla nostattavalla energiallani, minulla ei ollut tilaa kokea ja näyttää negatiivisia tunteita ulospäin.

Minulla kuitenkin oli myös negatiivisia tunteita – kaikilla on, koska ne kuuluvat elämään. Lisäksi jouduin käsittelemään ja puhdistamaan muiden negatiivisia tunteita heidän puolestaan, koska minua pidettiin jonkinlaisena yleisenä energioiden tasapainottajana. Minun oli siksi löydettävä jokin sijoituspaikka kaikelle tälle matalalle värähtelylle, joka oli langennut käsiteltäväkseni. Niinpä sijoitin sen omaan (tunne)kehooni ja energiakenttääni, kun en muutakaan keksinyt.

Koteloin tämän negatiivisen energian niin voimakkaasti, ettei mitään varmasti pääsisi läpi missään tilanteessa. On sanomattakin selvää, että tähän kului resursseja. Myöhemmin opin, että vaikka tukahduttamisen tekisi miten voimakkaasti, tunne ei silti katoa mihinkään, vaan se värähtely vaikuttaa kentässä yhä. Se vain tukahdutetaan jollain muulla voimakkaammalla värähtelyllä, kuten esimerkiksi tahdonvoimalla tai stressihormoneiden turvin, kuten minä otaksun tehneeni.

13. Tulehduspesäkkeet. Kun negatiivinen tunne tai jopa trauma tukahdutetaan ja koteloidaan syvälle, se ei katoa, kuten juuri äsken mainitsin. Sen sijaan siitä muodostuu negatiivisen värähtelyn pesäke, joka tulehtuu. Jos tämä saa jatkua tarpeeksi pitkään, pesäke manifestoituu lopulta fyysiseen kehoon ja alkaa varastoida myös taudinaiheuttajia ja toksiineja. Tunnekehoon koteloitu asia alkaa siis väistämättä näyttäytyä jonain fyysisen kehon sairautena tai vaivana ennemmin tai myöhemmin.

Tämä selvisi minulle hyvin konkreettisesti vuonna 2012, kun koko tuo padottujen tunteiden ja traumojen paketti räjähti käsiini. Koteloitu trauma ei mene minnekään, vaan sen matala värähtely toimii kutsuna ja kulkutienä negatiivisille entiteeteille, jotka käyttävät traumaa hyväkseen energian imemiseksi kohteena olevasta ihmisestä.

Nähdäkseni ainoa tapa puhdistaa tunnekeho (ja samalla myös tervehdyttää fyysinen keho) on käsitellä nämä negatiiviset tunteet ja traumat tuomalla ne tietoisuuteen. Se on todella rankkaa työtä, ja sitä rankempaa, mitä huonommassa kunnossa on fyysisesti, henkisesti ja emotionaalisesti; kokemusta on. Eve Lorgen on sanonut viisaasti, että surematon suru on merkittävin väylä, jonka kautta entiteetit pääsevät käsiksi jonkun ihmisen energiaan.

Suosinkin nykyään toisenlaista lähestymistapaa negatiivisiin tunteisiin: koen ja elän ne läpi siinä hetkessä, kun ne tulevat. Kaikissa tilanteissa negatiivisia tunteita ei voi ilmaista ulospäin avoimesti, mutta niiden voi silti antaa tulla, olla ja mennä menojaan. Mikäli haluan pysyä hengissä ja terveenä, minulla ei ole enää varaa tukahduttaa eikä koteloida tunteita.

14. Love bite ja lavastetut kaksoisliekit. Eve Lorgenilta olen oppinut myös tämän seuraavan asian, eli sen, että niin sanotut kaksoisliekit ovat ilmeisesti mitä suurimmalta osin entiteettien vedätystä, niin sanottuja love bite -tapauksia eli energeettisten vampyyrien puraisuja. Ne ovat lavastettuja, eivät aitoja, ja niiden tarkoitus on pudottaa jompikumpi tai molemmat ihmisosapuolet, jotta entiteetit pääsevät sitten juhlimaan putoamisen seurauksena vapautuvalla negatiivisella energialla.

Tästä vedätyksestä tulee mieleen vanha jekku, jossa lompakkoon kiinnitetään naru, ja jätetään se kadulle syötiksi odottamaan, että joku hyväuskoinen tulee yrittämään poimia sen. ”Tee vielä tämä, niin kohta olette yhdessä”, Cupidoa leikkivät entiteetit kuiskivat pariskunnan korvaan. ”Ja tämä. Ja tämä. Ja tämä. Sitten ehkä olette yhdessä (joskus 20 vuoden päästä)… ehkä. Mutta sekin on ihan normaalia, että kaksoisliekit ovat yhdessä vain energeettisesti.”

Tämä vedätys on niin massiivinen ja julma, että koen sen takia hiljaista raivoa ja henkistä oksetusta. Olen vähitellen hyväksynyt sen, että olin kyllin tyhmä mennäkseni tähän vipuun. Aion kuitenkin kääntää senkin voimaksi auttamalla omalta osaltani tuomaan koko vedätyksen päivänvaloon, jotta kukaan muu ei enää laillani lankeaisi lavastettuun rakkauteen ja murjoisi sydäntään sen takia.

15. Hallitsemattomasti tapahtuvan kundaliiniaktivaation vaarallisuus. Tämä liittyy kolmeen edellä lueteltuun kohtaan. Kun minulle tehtiin love bite kesällä 2012, entiteetit stimuloivat jollain tavalla kundaliinienergiaa minussa. Kyse oli puhtaasti energeettisestä stimulaatiosta, mutta se vaikutti voimakkaasti kehossani, ja johti terveyteni äkilliseen romahtamiseen. Olettamukseni on, että kun kundaliinienergiani aktivoitiin pyytämättä ja yllättäen, kaikki syvään koteloidut tulehduspesäkkeet minussa lähtivät hallitsemattomasti avautumaan, ja niiden mukana vapautui myös erilaisia toksiineja, jotka vahingoittivat erityisesti keskushermostoani.

Jouduin valtavaan henkisen hajaannuksen tilaan, tajuntani mustui, ja luultavasti sain jonkinlaisen aivovaurion, joka ei kuitenkaan näkynyt ulospäin. Siitä toipuminen on kestänyt tähän mennessä lähes kahdeksan vuotta, eikä jälkien siivoamisen osalta vieläkään ole kokonaan valmista. Voin nyt huomattavan hyvin verrattuna syksyyn ja talveen 2012–2013, jolloin tilanne oli akuutein, mutta vieläkin toipumiseni siis on kesken. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että olen ylipäätään päässyt toipumaan näin pitkälle. <3

Jotta kukaan muu ei joutuisi kokemaan vastaavaa, kannattaa pitää mielessä tämä: kundaliinienergialla ei ole leikkimistä. Jos ei hallitse täysin omaa kehoaan ja energiakehoaan, kundaliinienergian virtauksen avaamisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Pahimmassa tapauksessa sen kanssa pelleily aiheuttaa massiivista tuhoa, kuten minun kohdallani kävi.

16. Valevalon olemassaolo. Jos en olisi selvinnyt tuosta tuhoisasta iskusta takaisin elämään, en olisi voinut myöskään alkaa tutkia tätä vedätystä. Nyt pidän sen tutkimista ja paljastamista (toipumisen ohella) tärkeimpänä tehtävänäni.

Menin love bite -ansaan, koska minut houkuteltiin sinne hyvin kauniilla ja valoisalla energialla. Sen todellinen olemus paljastui kuitenkin hyvin pian joksikin aivan muuksi. Tämä teki minusta skeptisen kaikkea sellaista kohtaan, mikä muistuttaa kyseistä ansaviritelmää.

Todella moni asia edustaa minulle nykyään valevaloa, ikävä kyllä. Kaiken kokemani vuoksi olen sen suhteen myös mieluummin ylivarovainen kuin liian varomaton. Kerron tästä lisää vielä seuraavassa postauksessa.

Tags: ,

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *