Johdatus usutti minua keväällä ja kesällä 2012 M:n suuntaan niin voimakkaasti, että pysähdyin monta kertaa tarkistamaan, oliko todella tarkoituksenmukaista jahdata varattua miestä. Joka kerta viesti oli sama: anna mennä. Sisäinen oppaani myös kehotti minua suhtautumaan hänen tyttöystäväänsä ”hämäyksenä”.

Ne hetket, jolloin kykenin näin tekemään, olivatkin elämäni hätkähdyttävimmät. Koska en kuitenkaan kyennyt moiseen pysyvästi, ja halusin asettaa tuntemattoman naisen hyvinvoinnin omani edelle, menetin kaiken. Koska en ollut tarpeeksi julkea astuakseni lopullisesti esiin näkymättömyydestäni, valitsin sen sijaan hämäyksen jatkamisen, itseni häivyttämisen tien, josta olisi tuleva myös tuhoisa näkymättömiin häviämisen tie.

Vuoden 2013 keväällä näin unen, joka sisälsi yhden merkittävimpiä tietoiskuja henkeni senhetkisestä tilasta. Olin tuolloin yleisesti ottaen äärimmäisen huonossa kunnossa, aivan kuin olisin koko ajan taistellut tajunnan mustumista vastaan. Huhti–toukokuussa oli kuitenkin muutaman viikon jakso, jolloin tajuntani hetkeksi kirkastui, ja sain oivalluksia, joiden kautta pääsin eteenpäin.

Unessa etsin sielunkumppaniani juhlista, ja lopulta löysin hänet. En nähnyt hänen kasvojaan, mutta tunnistin hänen ihanat kätensä. Hän otti kasvoni käsiensä väliin ja sanoi painokkaasti: ”K*******”. Se, että hän puhutteli minua unessa kumppaninsa nimellä, viestitti selvästi jotakin hyvin, hyvin tärkeää. Vasta myöhemmin pääsin kuitenkin kunnolla jyvälle siitä, millaiseen vyyhteen oikein olin sotkeutunut.

Vähitellen ymmärsin, että olin imeytynyt K:aan. Minä olin hän, ja hän oli minä; minä olin luonut itselleni ja sielunkumppanilleni mahdollisuuden olla yhdessä käyttäen välikappaleena toista naista. Olimme tehneet eräänlaisen vaihtokaupan: minä annoin Englannissa asuvalle pariskunnalle manifestointienergiaani, josta he loivat ihanan elämän, ja vastineeksi sain olla osa tuota onnea, mutta vain henkenä, avattarena. Asialla oli myös kääntöpuolensa: kaikki, mikä oli toksista ja seisoi tuon onnen tiellä, tuli minun käsiteltäväkseni ja varastoitavaksi fyysiseen kehooni täällä.

Elin osittain kehoni ulkopuolella ollakseni osa kauneinta luomustani, vaikkakaan en tullut tästä tietoiseksi ennen kuin sitä oli jatkunut vuosia. Läheinen kanssakäyminen M:n kanssa muutti asiat vaarallisiksi: halusin irti tuosta kuviosta, mutta se ei ollutkaan enää mahdollista. Pelissä oli liian paljon: ihanan elämän ja onnen romahtaminen heiltä, joille olin sen rakentanut.

Tuosta minun kannaltani epäedullisesta diilistä huolimatta kykenin juuri ja juuri pitämään itseni verrattain terveenä ja onnellisena niin kauan, kuin minulla oli puskurina runsaasti positiivista energiaa. Heinäkuun 2012 tapahtumat kuitenkin johtivat siihen, ettei mitään positiivista vastavoimaa enää ollut, vaan saastuin täysin. Kaikki, mikä minussa oli kaunista, vaelsi Englantiin, ja kaikki ruma ja ongelmallinen tuli vaihdossa takaisin.

Energiani vyöryminen ulos fyysisestä elämästäni tapahtui vastoin tahtoani, mutta en voinut vastustaa voimaa, joka sen aiheutti. Olin järjestänyt itseni suoraan sen tulilinjalle, enkä äkkiä keksinyt miten päästä pois. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa elää osaksi kehoni ulkopuolella, siellä, missä energianikin oli. Minusta tuli tahtomattani yhä enemmän K.

Maaliskuussa 2014 tein päätöksen palata. Vaikka tehtävä on tuntunut lähes mahdottomalta, olen nyt puolitoista vuotta tuon ensimmäisen ja tärkeimmän askeleen jälkeen edistynyt huomattavasti. Uskaltauduin lopulta myös kirjoittamaan tästä kipeästä ja pelottavasta aiheesta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *