Yksi manifestoinnin perusperiaatteista tiivistyy otsikkoon hauskalla tavalla. Feikkaa, kunnes onnistut. Teeskentele, että sinulla on jo haluamasi asia, kunnes sinun ei enää tarvitse teeskennellä. Elä elämääsi ikään kuin toivottu asia olisi jo tapahtunut. Tähän kätkeytyy luovuutemme taika: alitajunta ei osaa erottaa kuviteltua todesta. Jos onnistuu uskottelemaan itselleen jotakin tarpeeksi tehokkaasti, siitä alkaa muodostua kuvitellun sijaan totta.

Olennaista on se, kuinka paljon energiaa ja huomiota antaa unelmalleen suhteessa arkitodellisuuteen. Useimmilla meistä on unelmia rikkaudesta, rakkaudesta ja terveydestä. Jos antaa voimaa ajatukselle siitä, että unelma on liian kaukana todellisuudesta, voimistaa senhetkistä ei-toivottua todellisuutta (kuten köyhyyttä, yksinäisyyttä tai sairautta) unelman sijaan. Siksi toivotun tuloksen saamiseen on tärkeä uskoa, ja siksi sille pitää antaa huomiota enemmän kuin senhetkiselle vallitsevalle asiantilalle, josta parhaillaan pyritään pois.

Huomio on voimakasta energiaa. Jos koko ajan kiinnittää huomiota niihin asioihin, joista haluaisi elämässään eroon, tulee antaneeksi niille vain lisää voimaa. Sen sijaan huomio tulisi kiinnittää niihin asioihin, joiden haluaa lisääntyvän. Ennen pitkää niin alkaakin tosissaan käydä, mutta asian hyväksyminen vaatii uskonhyppyä ja lisäksi ylimenokauden sietämistä. Tulokset eivät välttämättä näy välittömästi, koska vanhat toimintamallit kummittelevat vielä taustalla. Siksi on tärkeää huomioida pienetkin onnistumiset ja merkit siitä, että ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Negatiivisilla asioilla on tapana viedä paljon huomiota, koska ongelmat tuntuvat kaipaavan korjaamista. Se, että on tietoisesti huomioimatta jotakin, vaatii henkistä kanttia. On tärkeää tajuta, että ärsykkeeseen ei ole pakko reagoida, vaan huomionsa suunnan voi tietoisesti valita. Siksi valoisan tulevaisuuden visioiminen ja pyrkiminen pienin askelin sitä kohti on mahdollista myös tilanteessa, joka tuntuu täysin toivottomalta umpikujalta. Tiedän, mistä puhun, sillä olen itse ollut juuri tuossa tilanteessa – ja kiivennyt sieltä pois tässä esittelemieni henkisten työkalujen avulla.

Kuva: © Billysiew / StockFreeImages.com

Tags:
  • Roya Ahrari

    Olen viimeisen 4 vuoden aikana harjoitellut manifestointia melkoisen intensiivisesti. Lukenut aiheesta valtavat määrät, mutta yksi asia on jäänyt mieltäni askarruttamaan manifestointi-metodissa ja mmietin usein, olenko toiminut kuitenkin väärin, ymmärtänyt väärin tai vain tulkinnut asian väärin? Ristiriitaisuus tulee siinä vaiheessa, kun visualisoinnin jälkeen tulisi asia “jättää” universumin hoidettavaksi ja ei enää palata lähetettyyn pyyntöön, jonka haluaisi elämään, niin kuinka sitä tulisi sitten alkaa elämään, niinkuin pyyntö olisi jo toteutunut?

    Eli, jos asia täytyy jättää ja odottaa, että universumi tulee puolitiehen vastaan omana aikana, niin eikö tässä ole ristiriitaa sen suhteen, että useimmissa julkaisuissa tai “gurujen” neuvojen mukaan, tulisi elää, kuin asia olisi jo tapahtunut, tai, että tulisi kenties alkaa jo toimimaan aktiivisesti toiveittensa eteen?.. Pitäisi jättää asia, mutta kuitenkin olla aktiivinen ja ajatella toivetta yhä uudelleen ja uudelleen. Voisitko valottaa hieman tätä seikkaa, jota olen pohtinut pidemmän aikaa. uinka siis toimia. Itselläni on kovin iso toive, joka liittyy taloni myyntiin, josta minulla on lähes 350.000€ velka ja koitan sairauteni vuoksi yksin hoitaa… haasteellista ja kovin uuvuttavaa. Olen myynyt lähes puolen miljoonan arvoista kiinteistökokonaisuuttani jo kohta 3 vuotta ja hintaakin pudotettu jo toistasataa tuhatta. Takkiin on tullut ja terveykin on jo kärsinut mielenterveyttä myöten. Kiinteistöälittäjiä on ollut jo 4 eri firmaa.. Olenko siis jotenkin toiminut väärin manifestoinnissani? Olen myös itse yrittänyt myydä kohdettani, turhaan… En oikein jaksa kuunnella enää sanoja; “nythän on vaikeat taloudelliset ajat”. Sen tiedän kyllä itsekkin. Jos manifestointi pitäisi toimia näinkin suuressa asiassa, kuin talonmyynti, niin eihän universumille mikään ole mahdotonta toteuttaa asia… Joten, kuinka siis manifestoin näin mittavassa toiveessani??? Nimim. apua kipeästi kaipaava!

    November 20th, 2014 23:56
    Reply
    01
    • Anja

      Kiitos kysymyksestäsi, Roya! Itse olen nojannut sellaiseen ohjeeseen, jonka mukaan manifestointiprosessia ei ole kannattavaa toistaa, koska siinä tulee lähettäneeksi negatiivisen signaalin mallia ”kokeilenpa tässä uudestaan, vaikka ei se ensimmäiselläkään kerralla toiminut”. Mitä tulee ”feikkaamiseen”, koko ajan voi kuitenkin ylläpitää sellaista tunnetilaa, jossa on läsnä ilo ja kiitollisuus siitä, että toivottu asia on jo tapahtunut. Tämä ei millään tavalla vesitä prosessia negatiivisuudella, pettymyksen energialla siitä, että homma ei toiminut.

      Irti päästämisen kohdalla on tärkeää luopua kontrolloimasta sitä, mitä kautta vastaus rukouksiin saapuu. Se, että samanaikaisesti toimii toiveen toteutumisen kanssa samansuuntaisesti arkielämässä, ei ole huono juttu. Irti päästäminen on nähdäkseni eritoten sen asian hyväksymistä, että asia ei ole enää kutsun lähettämisen jälkeen omassa kontrollissa, eikä välttämättä saa haluamaansa asiaa ainakaan sillä tavalla kuin olisi toivonut. Irti päästämättömyys näkyy pelon ja vastarinnan energiana sitä todellisuutta kohtaan, jossa ei saanut haluamaansa, ja nämä energiat vahvistavat juuri sitä, mitä ei haluta. Siksi on tärkeää päästää irti, luottaa.

      Isojen asioiden manifestoinnissa on hankaluutena se, että jos mitään ei näytä tapahtuvan vaikka kaikki on tehty, luultavasti esteitä on useampia päällekkäisiä. Itselläni on myös tästä kokemusta. Sinun tapauksessasi voi olla niin, että olet tällä hetkellä hyvin traumatisoitunut pitkään jatkuneesta tilanteesta, ja tämän trauma on sen verran voimakas energeettinen häiriötila, että se blokkaa positiivisia energioita tehokkaasti. Tämä on täysin ymmärrettävä reaktio, kun on kyse noin suurista rahamääristä ja pitkästä ajasta. Voisin suositella sinulle trauman purkamista jollakin menetelmällä, esim. ThetaHealing, TFT, EFT. Voi olla, että positiivisten tunteiden ”feikkaaminen” ei riitä niin kauan, kun olet ääriäsi myöten stressaantunut, vaan trauma voittaa. Voi olla, että pitää ensin edetä sopivan hitaasti trauman purkamisessa ja kehosi hoitamisessa, ennen kuin olet taas voimissasi manifestoimaan.

      Se, miksi tilanne on alkujaan mennyt siihen, että asia pitkittyy, voi olla jostakin toisesta tekijästä johtuvaa. Tapahtuisiko jotakin pahaa, jos talo menisi kaupaksi? Kuvittele tunnetila, jonka koet, kun olet saanut talon juuri myytyä. Onko se puhdasta huojennusta? Vai tuntuuko jossakin epämiellyttävää kiristystä, epäilystä siitä, että tästä seuraa uusia ongelmia? Tällä tavalla voidaan päästä jäljille siinä, mikä asiaa on alun perin jarruttanut.

      Entä onko perimmäinen ongelma se, ettet saa taloa myytyä, vai velan olemassaolo? Voisiko ongelmaa ratkaista millään muulla kuin sillä, että kiinteistö menisi kaupaksi? Oletko yrittänyt manifestoida ostajaehdokkaan vai miten? Oletko yrittänyt visualisoida, mitä teet sitten, kun talo on myyty? Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja että todellakin pääset pois puristuksista!

      November 21st, 2014 13:04
      Reply
      02

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *