Kun päätin erota energeettisestä liitosta, jossa en enää halunnut saati kyennyt olemaan M:n ja K:n kanssa, jouduin puskemaan voimakkaiden vastusten läpi. Minulle olisi kyllä sopinut hyvin, että vetäisin itseni sieltä takaisin kotiin, ja he saisivat sitten jatkaa elämää eteenpäin keskenään. Vaistosin kuitenkin, että tämä ei ollut mahdollista, ja siksi myös voimakkaat kiinnikkeet pidättelivät minua paikallani, vaikka halusin pois.

Intuitioni kertoi minulle selvästi, että jos minä lähtisin, koko kolmoisliitto sortuisi. Energiani oli kuin liima, joka piti kokonaisuutta kasassa. Tilanne oli hyvin valitettava, sillä ainoa mahdollinen ratkaisu minun kannaltani vaikuttaisi negatiivisesti toisiin osapuoliin. Myös M. vaistosi tämän vaaran keskustellessamme, ja vaikka hän piti sitä järjellä ajatellen mahdottomana, hän vältti viimeiseen asti päästämästä minua vapaaksi energioiden tasolla.

Minulle alkoi valjeta tämän vuoden alussa koko laajuudessaan se, etten pääsisi vapaaksi ahdingostani muuta kuin pitkää kautta: manifestoimalla erobileet, joissa juhlistettaisiin vapautumistani. Samalla manifestoisin myös välillisesti avioeron meidän kolmen kesken. Ja koska avioerot ovat hitaita ja raskaita prosesseja, minun oli asennoiduttava niin, että hommaan menisi kokonaisuudessaan vuosi tai pari, ja ettei minulla sinä aikana olisi voimia juuri mihinkään muuhun.

Vaikka tiesin, että joutuisin läpikäymään raskaan prosessin vastarintaa päin puskien, yksin ja ilman ympäristön tukea (virallisestihan minulle ei ollut tapahtunut ”mitään”), lähdin siihen silti.

Vaikka jotakin sortuu, tämän täytyy mennä näin.

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *