Vuonna 2012 muutin asumaan Absurdistaniin – yllättäen ja vastoin tahtoani.

Absurdistan on maa, jossa todellisuus on rikkoutunut, eikä mikään totuttu enää pidä paikkaansa. Mitään ei voi ennustaa, eikä mihinkään voi luottaa. Sisäinen kompassi on mennyt totaalisen sekaisin. Monesti elämä tuntuu siltä kuin eläisi samaa päivää uudestaan ja uudestaan. Energiaansa on mahdotonta koota minkään asian taakse. Kaikista aikomuksista tulee harmaata mössöä, ja jos yrittää saada aikaiseksi jotakin, lopputulos on yleensä joko aiotun täydellinen vastakohta tai sitten täysi nolla.

Absurdistan on vyöhyke, jossa eri suuntiin vyöryvät energiat, keskenään ristiriitaiset manifestaatiot, repivät todellisuutta kahtia. Se on sotatilavyöhyke, jossa liikkuminen on kuin miinakentällä kulkisi. Koskaan ei tiedä, missä on turvallinen jalansija. Absurdistanissa asuminen on päivittäistä selviytymistaistelua, koska mekanismit, joilla itseään ja läheisiään voi suojata tuholta, ovat vioittuneet. Pysyväisluonteiset asiat kuten koti, terveys ja turvallisuus muuttuvat täysin juokseviksi ja alkavat valua sormien läpi, kun niistä yrittää pitää kiinni.

Absurdistan on painajainen, joka syntyy, kun tietoinen mieli murretaan suojaamasta yksilöä alitajunnassa piilevien negatiivisten energioiden massiiviselta tuhovoimalta. En toivoisi sinne joutumista edes pahimmalle vihamiehelleni.

Absurdistanista on lähes mahdotonta päästä pois, koska jokainen siellä vietetty hetki sekoittaa ja heikentää siellä asujaa entisestään. Toisaalta siellä on myös yhtä mahdotonta elää, ja tämä seikka voi antaa pakoa yrittävän käyttöön tarvittavan energiapurskeen.

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *